Tänään on ukolla päivätoiminta Oravanpesässä Riistavuoren monipuolisessa plvelukeskuksessa, ihanaa minulle. 

Aamu on alkanut melko normaalisti, no joo oli hänellä huoli ruokailuista, "käydäänkö me jossain baarissa sitten syömässä?" No ymmärsi kyllä sanotun, "niinhän se oli, minä kun en siellä ole  montaa kertaa käynyt niin en muistanut." Hakeekos ne minut täältä ja vie sitten sinne Oravanpesän ovelle? Tämä kysymys on ymmärrettävä, koska maanantain kuljetussekoilut on iskostunut mieleen. Muistikoodinaattori myönsi tuon asian olevan pitkään mielen sopukoissa.

Helsingin sosiaalitoimi kilpailutti nämä päivätoiminnan kuljetukset, kilpailutuksen voitti tietenkin halvin Helsingib matkapalvelukeskus!

Matkapalvelukeskukselle on vain kuljetukset tärkeitä mutta, asiakas ja asiakkaan avustaminen on sivuseikka! Asiakkaan joka liikkuu pyörätuolilla avustaminen on toiselle kuljettajalle itsestään selvyys, toinen odottaa asiakkaan selviytyvän omin avuin. Toinen kiinnittää tuolin oikeaoppisesti tonen vetää liinalla tuolin ja potilaan kiinni. Hisseistä valitetaan, yms. Miksi hylätään jo hyväksi havaittu ja toimivaksi oppinut halvempaan? 

Cabing kuljetuksella palvelu toimi ja muistisairas oli heille ihminen! Kiire ei näkynyt asiakkaan simiin, hymyillen todettiin näillä mentävän! Toki löytyi sieltä näitä "hosuheikkejä" jotka paikkasi kiireen kovalla ajolla. 

Kuului laahustava tosssun ääni, siis mies on taas hereillä ajattelin, näitä heräämisiä sattuu montakertaa yössä. Omia aikojaan hän töpsöttää jääkaapille, vessaan ja uudelleen jääkaapille. Jos jääkaapissa on näkyvissä grillimakkara paketti, kohta kuuluu mikron ääni, pitäähän sitä jotakin syödä kun on nälkä.

Nyt herra hilautuikin tuohon huoneeni ovi-aukkoon ja esitti hyvin vihaisen oloisen kysymyksen: "Mitä varten me ollaan täällä, pitääkö meidän mennä ulos tekemään jotäkin työtä?"

Hetken mieltäni tasattua totesin, voi hyvä ystävä, ei meillä ole enää mitään työvelvoitetta. Tämä on meidän koti jossa vietämme elämämme loppuun asti. Nyt on yö, voit mennä kaikessa rauhassa sänkyyn nukkumaan.

"Näinkö on? Eikö meidän tarvitse tehdä työtä? Minä vaan luulin että ollaan jossain työssä.

Koskahan opin näihin "älyn väläyksiin niin että, pystyn ne sivuuttamaan ilman sydämmen tykytyksiä.

Se on todellinen tunne päivittäisessä elämässämme! Toki en tiedä kumman kompassi on hukassa ja kumpi meistä on kartalla.

Miehelläni todettiin alzheimerin tauti vuonna 2015, toki hänellä on todettu muistihäiriöitä jo vuonna 1995 silloisen työterveyslääkärin tutkimuksessa, itse en ymmärtänyt silloin sanojen merkitystä oli vain huolenani miehen pelkotilat työhön palaamisesta sydäninfarktin jäljiltä.

Siis sinulle lukijani, jos läheiselläsi todetaan jonkin moinen muistiongelma vaadi että, sitä tutkitaan! Lääkityksellä olisi voitu tehdä paljonkin, jos se olisi aloitettu ajoissa.

No nyt mennään näillä mitä on, ihmetellään vuoroin molemmat kumpi meistä on se hoidettava.

 

Taistelun takana oli saada miehelle aika muistitesteihin, lääkäri kysyi tiukkaan sävyyn; Miten te päättelette että miehellänne on muistisairaus?

Elän hänen kanssaan 24/7, varmaan siinä näen hänen hyvät ja huonot hetkensä, sekä unohdukset ja unohtamiset. Saimme vihdoin ajan Laakson sairaalan geriatrian poliklinikalle, lääkäriksemme osui peräti osastonlääkäri, jota mieheni arvostaa ylikaiken edelleen. Lääkäri oli itse ihanuus, niin rauhallinen ja selväsanainen. Lääkärin vastaanottoajat olivat tunnin mittaisia ja hoitajien ajat tunnista puoleentoista. Ensimmäisestä käynnistä lähin muistisairaus oli selviö, lisä tutkimukset kertoivat sen olevan alzheimer. Vielläkin tulee kyynel silmään tätä muistellessa.

 

Kysyin lääkäriltä muistisairauden ja kuulon alenemisen ja muistisairauden yhteen liitymistä, eli vaikuttaako huono kuulo alenevaan muistiin. Kyllä se on ihan mahdollista; Miten tämä tuli mieleenne, miehenne kuulee ihan hyvin? No voi sun, elän edellleen hänen kanssaan 24/7 ja saan huutaa jotta hän reakoi asiaan, televisio huutaa niin että naapuri valittaa. Laitetaan mies jonoon kuulotutkimuksiin, niin saadaan tämäki selväksi.

 

Korvalääkärin jälkeen miehelle kuulokoje jota hän ei suostu käyttämään.

 

Siis minulla on "säkissä" elävä muistisairas mies, joskus on kaikki kävyt hukassa, edelleen näillä mennään.